Huolehdi nivelistä ja lihaksista

Kuulutko sinäkin siihen porukkaan joka ensimmäiseksi karsii omasta liikunnasta kun aikataulu on tiukka? Lasten harrastuksista, yöunista ja ruokailuista tulee kyllä huolehdittua, mutta oma hyvinvointi jää vähemmälle huomiolle.

Itselläni alaselkä aina muistuttaa kun oma jumppa on unohtunut, ja nyt viimeisillä viikoilla polvikin on alkanut hankalasti lukkiutumaan ja kipuilemaan. 

Kävin Dextrassa polven magneetissa ja kierukkarepeytymähän se siellä. Hyppy-, juoksu- ja tenniskielto tuli nyt useita viikkoja, katsotaan selviäsinkö ilman leikkausta.

Onneksi voi keksiä muita liikuntamuotoja, koska nyt syksyn tullen olen päättänyt aikatauluttaa omat liikuntani yhtä tarkasti kuin lastenkin. Kävelyä (tavoitteena 10 000 askelta päivässä), porraskävelyä, lihaskuntotreeniä kotona omalla ja pienillä käsipainolla sekä kotijoogaa voi harrastaa onneksi niin, ettei itse liikunnan aloittaminen ole tietystä kellonajasta kiinni eikä kulu aikaa salille tai jumppaan siirtymiseen.

Toivoisin että ihmiset lakkaisi ajattelemasta liikuntaa niin, että sitä tehdään vain laihduttamista varten. Toki painonhallinta on ehkä helpompi jos on liikunnallinen elämäntapa, mutta pääasiallinen syy liikunnan harrastamiselle tulisi olla tuki- ja liikunta-elimistön (eli lihasten, luiden ja nivelten) sekä verenkierron hyvinvointi. 

Jos istuu selkä kyyryssä kaiket päivät (kuten minä), on aika selvä että kroppa tarvitsee säännöllisesti harjoittaa liikeratojaan, jäykistymisen ja ongelmien välttämiseksi. Joogalla, lihaskuntotreenillä ja venyttelyllä pääsee jo pitkälle. Lisäksi sykkeen nosto esim porraskävelyllä, lenkillä tai pyöräilyllä pari-kolme kertaa viikossa on myös hyvä juttu, etenkin sydämen, keuhkojen ja aerobisen kestävyyden kannalta.

Ota sinäkin kalenteri käteen ja kirjaa ylös omat liikuntahetket. Muuten se taitaa unohtua.

Ryhtiliike

Näin kesällä on hyvä miettiä oman kehon hyvinvointia. Lomalla on yleensä hyvin aikaa pohtia omia arkisia valintoja niin ruuan, liikunnan, työn että unen suhteen. Onko elämäni niin hyvässä tasapainossa kuin toivon? Jos ei, asialle täytyy tehdä jotain. 

Työn ja arjen touhussa helposti unohtuu se tärkein työvälineemme – oma keho ja erityisesti lihaskunto ja ryhti. Jos emme pidä lihaksistamme huolta menemme ajan myötä kasaan ja siitä seuraa kivut ja nivelvaivat. Itse huomaan esimerkiksi alaselässäni hyvin nopeasti kun luistan lihaskuntotreenistä ja venyttelystä.

Lihaskunnostaan kannattaa huolehtia ihan iästä, sukupuolesta ja aiemmista liikuntatottumuksista huolimatta. Ei oikeasti ole koskaan liian myöhäistä laittaa lihaksensa töihin!

Päivittäinen liikunta ei tarvitse olla niin aikaa vievä, jopa 10 minuuttia lihaskuntotreeniä päivässä riittää! Sen ehtii tehdä esim ennen aamu-uintia tai -suihkua, ihan vaikka mökkilaiturilla oman kehon painolla. Ja jos ei oikeasti ehdi joka päivä, niin 3-4 kertaa viikossakin on parempi kuin ei mitään.

Treenin ja suihkun tai uinnin jälkeen suosittelen hemmottelemaan ihoa levittämällä jotain hyväntuoksuista kosteusvoidetta koko keholle. Samalla tulee tarkistettua luomet ja kiinnitarrautuneet punkitkin. Paras mahdollinen aamurutiini lomalla!

Kuolevaisuudestamme

Viime yönä mieheni lähes 100-vuotias isoäiti nukkui pois. Hän oli hieno ihminen, joka oli saanut elää vaiherikkaan pitkän elämän, mutta siitä huolimatta se tuntuu surulliselta ja tyhjältä kun joku keskuudestamme vaan häipyy. Pysyvästi.

Itse sain kuitenkin myös aivan mahtavat uutiset tänään – eilinen tietokonetomografia näytti että v. 2014 todettu ja hoidettu syöpäni (josta olen kirjoittanut aiemminkin) on edelleen remissiossa, eli että olen tällä hetkellä edelleen tautivapaa. En pidä sanonnasta ”syövästä parantunut” tai ”terve”, koska syövässä ja monissa muissakin taudeissa on aina riski relapsille, eli että tauti uusii. Tai että saa jonkun muun vakavan vaivan.

Se tunne, kun saa tällaisia uutisia on sanoinkuvaamaton. Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus. Elämälle. Kohtalolle. Suomalaiselle sairaanhoidolle ja kehittyneille lääkkeille.

Ja suuri helpotus. Pelottavinta syövissä on se, että ne harvoin antaa itsestään mitään oireita ennenkuin tauti on jo hyvin laaja. Minullakaan ei ollut mitään oireita taudistani v. 2014, vaikka se oli jo laajalti levinnyt. Sen vuoksi en tiennyt yhtään, mitä  eilinen tietokonetomografia tulee paljastamaan.

Ja toki onnellisuus. Siitä että saa jatkaa toistaiseksi tätä tavallista elämää. Jossa saa aidosti nauraa. Jossa saa tuntea ärsytystä pienistä asioista. Jossa saa mennä töihin – tuntea kuuluvansa johonkin ja nähdä työnsä merkityksellisyyden. Jossa saa juosta ja uida ja kävellä metsässä. Jossa saa rapsutella kissaa.

Jossa saa yksinkertaisesti tuntea muuta kuin pelkoa. Pelkoa kuolemasta. Kivuista. Luopumisesta. Lasten kasvamisesta ilman äitiä. Vaikka onnellisuus olisikin vain hetkellinen niin siitä on syytä olla aidosti kiitollinen juuri nyt. Koska mitä vaan voi tulla jatkossa. Meille kaikille.

Siteerataakseni itseäni;

”Pienet murheet kuuluvat elämään mutta niin kauan kun ne eivät sitä vaaranna, ne ovat vain ihana muistutus siitä, että elämä on parhaimmillaan.”

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille. Nauttikaa aidosti. Naurakaa. Itkekää. Levätkää. Paiskikaa töitä. Halatkaa. Tai ottakaa aikaa itsellenne, yksin. Ihan mitä vaan, joka tuntuu kivalta ja palkitsevalta. Juuri Sinulle. 

Toivon ja uskon että lähes satavuotias mieheni isoäitikin on ollut tyytyväinen elämäänsä. Ja että hän on onnellisena voinut päästää irti. Valtaosalla meillä elämä ei kuitenkaan jatku edes lähelläkään noin kauan, joten nautitaan niin kauan kuin saadaan.

Terveisiä Islannista

Lähdimme kahdestaan mieheni kanssa Islantiin viideksi päiväksi. Vuokrasimme auton lentokentältä ja kierretään Islannin etelä- ja länsirannikkoa. 

Sataa ja tuulee mutta sää on hyvin vaihteleva ja välillä pääsee maastoon kävelyllekin.

Jokulsarlon.

Vattnajökull jäätikkö.

Svartifoss.

Blue Lagoon.

Maisemat ovat niin kauniita ja maasto vaihtuu silmänräpäyksessä, korkeista vuorista litteisiin laava-aavikkoihin ja jäätiköihin.

Tänään matka jatkuu kohti Golden Circlea ja Reykjavikia. Kyllä tämä luonnon kauneus vaan tekee ihmeitä niin keholle että mielelle. Ja kerrankin on aikaa puhua ja miettiä tulevaisuutta, ilman jatkuvaa keskeytystä.