Tunnistatko melanooman? 

Suurin osa potilaistani ovat luomikontrolleja, eli ihon pilkuista ja ihomuutoksista huolissaan olevia asiakkaita.

Melanooman tunnistamisessa pätee ABCDE-sääntö, eli melanoomaa tulee epäillä jos:

Asymmetry – jos luomi on epäsymmetrinen. Jos jaat sen mielessäsi kahtia ja vasen puoli näyttää erilaiselta kuin oikea niin kyseessä voi olla melanooma.

Border – jos luomen reuna on poimuileva.

Colour – jos väri on epätasaisesti jakautunut ja erotat mustia ja sinisiä sävyjä. Harhaanjohtavasti melanooma voi olla myös punainen, jolloin yleensä kyseessä on amelanoottisesta melanoomasta.

Diameter – jos koko on iso (yli 5 mm).

Evolution – tämä on ehkä tärkein löydös, eli jos luomi kasvaa tai muuttuu se tulee näyttää lääkärille.

Lisäksi muista luomista selkeästi poikkeava ihomuutos voi olla pahanlaatuinen. Myös oireileva (esim kutiseva) luomi voi olla syytä näyttää lääkärille. 

Ongelma näissä ABCDE-ohjeissa on kuitenkin se, että ne pätevät myös rasvasyylien/rasvaluomien käyttäytymiseen. Rasvasyylät voivat siis matkia kaikkia yllämainittuja oireita, ilman että niillä on mitään riskiä muuttua koskaan pahanlaatuiseksi. Rasvasyyliä ei siis tarvitse poistaa, jos ne eivät häiritse tai ole kosmeettinen haitta.

Maallikolle (ja joskus lääkärillekin) melanooman erottaminen hyvänlaatuisista rasvasyylistä saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos rasvasyyliä on paljon. Onneksi apuna on dermatoskooppi jota ainakin valta-osa ihotautilääkäreistä Suomessa nykyään käyttää.

Seuraavana muutamia luomikuvia ja heti perään valokuva joka otettu dermatoskoopin kautta. Testaa itsesi jos tunnistat ko. muutokset!

Potilas 1, ohimolla lähes musta ihomuutos, vähän koholla:

Potilas 2, hartia:

Potilas 3, alaselässä kaksi muutosta:

Potilas 4, rintakehä:

Potilas 5, yläselässä kaksi punoittavaa muutosta jotka eroavat rasvasyylistä:
Eli kuvissa näkyy selkeästi ihomuutosten tarkempi rakenne dermatoskooppikuvissa.

OIKEAT VASTAUKSET:

Potilas 1: rasvasyylä ohimolla.

Potilas 2: hartiassa pinnallisesti leviävä melanooma.

Potilas 3: alaselässä kaksi muutosta josta ylempi on rasvasyylä ja pienempi musta on levoton (ns. dysplastinen) pigmenttiluomi. 

Potilas 4: rintakehällä pinnallisesti leviävä melanooma.

Potilas 5: yläselässä kaksi erillistä basalioomaa eli tyvisolusyöpää.

Osaamisprofiilini

Kesä alkaa siirtyä syksyyn, kunhan nämä helteet hieman hellittäisivät. 

Aloitin viime viikolla työt niin HUS:n Iho- ja Allergiasairaalan toimenpideyksikössä kuin Pihlajalinnallakin, ja puhkun intoa tulevasta syksystä – uusia ideoita pulppuaa jatkuvasti ja uskon että tästä tulee hyvä vuosi. Ihania uusia hoitajia ja lääkäreitä ovat aloittamassa toimintaansa minun kollegoina ja vanhat mahtavat työtoverit pysyvät myöskin – näistä asioista lisää tuonnempana.

Teemme Laser Tilkassa parhaillaan osaamiskansiota uusille Pihlajalinnan työntekijöille joten väsäsin tänään nopeasti ranskalaisin viivoin listan osaamisestani ja mielenkiinnon kohteistani. Kopioin sen vielä tähänkin, jos joku vaikka miettii kannattako vaivansa kanssa tulla minun vastaanotolleni.


Marika Schröder

ihotautien erikoislääkäri, LT, 

vastaava lääkäri, Pihlajalinna iho ja estetiikka

Blogi
: http://www.marikaschroder.com

Vastaanotot
:

Pihlajalinna Laser Tilkka (ma, to, pe)

Pihlajalinna Iho- ja Estetiikka Stockmann (ke, pe)

Pihlajalinna Kamppi (ke)

Mielenkiinnon kohteet:
– Ihosyövät ja näiden esiasteiden tunnistaminen ja hoidon valinta. Näiden leikkaukset (myös kielekkeet ja ihon siirteet) ja muut hoidot (kryo, PDT, voidehoidot, elektrodessikaatio ym). Huom! Vartija-imusolmuketutkimusta vaativat melanoomat ohjataan plastiikkakirurgeille.

– Luomitarkastukset dermatoskoopilla, (myös seuranta luomi-valokuvilla tarvittaessa).

– Perinteiset ihotaudit (akne, atopia, ekseemat ja muut ihottumat, psoriasis ym).

– Luomien, näppyjen ja pattien poisto CO2 laserilla tai kirurgisesti.

– Arpikorjaukset ja ikääntymismuutokset laserilla (frakseloiva CO2 ultrapulse). 

– Keloidiarpien hoito frakseloivalla CO2 ultrapulse laserilla ja kortikosteroidi-injektioilla.

– Verisuonimuutosten hoito KTP-laserilla.

– Täyteainehoidot ja botuliinitoksiini kasvojen ikääntymismuutoksiin.

– Liikahikoilun (kainalot ja kämmenet) ja bruksismin (hampaiden narskuttelu) hoito botuliinilla.

Tulevan vuoden aikana kouluttaudun lisäksi muun muassa alaraajojen pintaverisuonien skleroterapiaan (eli vaahtoruiskutushoitoon) ja kasvojen kohotukseen ultraäänellä.

Minulle tai muille Pihlajalinnan osaajille voit varata ajan täältä.

Ihosyövän leikkauksen jälkeen jää arpi muistoksi

Alla olevan tekstin kirjoittamiseen osallistuin Ihotautitalo.fi-nettisivujen Ihokasvaimet-osion rakentamisen yhteydessä viime kesänä. Ihotautitalo on osa Terveyskylää. Julkaisen kirjoituksen nyt myös täällä blogissani, koska on hyvä osata jo etukäteen varautua lopulliseen arpeen leikkaushoidon jälkeen. Potilaskuvat ovat omia potilaitani.

Ihosyöpien leikkaushoito tähtää aina koko kasvaimen riittävään poistoon. Kirurgisesta toimenpiteestä ihoon jää aina arpi, joka on usein huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen ihomuutos.

Jotta koko kasvain saadaan riittävästi poistettua, näkyvän kasvaimen lisäksi täytyy myös sen ympäriltä poistaa terveen näköistä kudosta. Tätä kutsutaan terveen kudoksen marginaaliksi. Eri ihosyövillä on omat suositukset siitä, minkä verran tervettä kudosta leikataan itse kasvaimen lisäksi. Yleensä nämä marginaalit vaihtelevat kolmesta millimetristä kahteen senttimetriin, joissakin harvinaisissa kasvaimissa jopa useampiin senttimetreihin. Leikkauksen seurauksena tulee kudospuutos. Tämän kudospuutoksen korjaamisessa käytetään erilaisia leikkaustekniikoita, muun muassa nk. suoraa sulkua, ihokielekettä tai ihonsiirtoa.

Pienen kasvaimen poiston jälkeen iho suljetaan tavallisesti nk. suoralla sululla. Tällöin tehdään kasvaimen ja marginaalin ympärille kaksoiskaariviilto eli veneviilto (eli poistettu muutos näyttää veneeltä ylhäältä päin katsottuna). Tämä aiheuttaa 2–3 kertaa pidemmän, mutta paljon huomaamattomamman arven kun koko arpi on sileänä ihon tasossa.

Ihomuutoksen sijainnista ja koosta riippuen puuttuvaa ihoa voidaan paikata joko ihonsiirteellä (eli ihoa siirretään muualta potilaan ihosta) tai kielekkeellä (jolloin ihon puutosta korvataan leikkausalueen vieressä olevalla terveellä iholla). Tällöin lopullinen arpi saattaa olla esimerkiksi pyöreä, kiemurteleva tai kulmikas riippuen kielekkeen tai ihonsiirteen muodosta.

Posken basaliooma marginaaleilla, veneviilto ja suora sulku.
Nenän kookas basaliooma, sulku transpositiokielekkeellä nasolabiaalipoimusta.
 

Ihosyövän poistetun kudoksen tutkii aina patologi, joka antaa leikkaavalle lääkärille kirjallisen lausunnon. Patologin lausunnossa saadaan muun muassa varmennus ihomuutoksen laadusta sekä terveen kudoksen marginaaleista. Leikkaava lääkäri päättää patologin lausunnon perusteella, onko muutos täten tullut riittävästi poistettua. Joskus tarvitaan vielä lisää toimenpiteitä, jotta kyseisen ihosyövän uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni.

Syylien hoito

Aina välillä vastaanotolle tulee potilaita hankalien ja ehkä kivuliaiden syylien vuoksi. Ajatuksena heillä on useimmiten syylien jäädytys tai laserointi, toiveena että syylä olisi poissa kun vastaanotolta lähtevät.


Valitettavasti syylien häädössä ei ole kuitenkaan mitään nopeaa ja kätevää hoitotapaa, jolla syylästä pääsisi varmuudella ja nopeasti eroon. Syylien hoito vaatii pitkäjänteisyyttää ja hoitoon sitoutumista, oli sitten hoitotapa mikä tahansa.

Syylät johtuvat papilloomaviruksesta, ja tästä viruksesta ei pääse kertaheitolla eroon kirurgisesti tai jäädytyksellä. Kaikki hoitokeinot tähtäävät sensijaan oman elimistön puolustuskyvyn herättämiseen – oman elimistön immunologiset reaktiot siis lopulta parantaa syylät. 

Jos syyliä on useita, riittää että hoitaa muutamia sinnikkäästi. Kun elimistö lopulta herää papilloomaviruksen häätöön, yleensä kaikki syylät häviävät nopeasti.


Ehkä tehokkain ja ainakin edullisin hoito on kotona toteutettu, 1-2 päivän välein. Syylää pehmitetään ensin vedessä tai rasvaisella perusvoiteella ja sitten hiotaan (esim 60-80 hiekkapaperilla!) kunnes saadaan pieni verenvuoto aikaiseksi. Tämän jälkeen sivellään alueelle apteekin syylätuotetta (esim Verruxin tai SyylEnd). Viimeisenä päälle laitetaan keinoihotyyppinen laastari (kuten Duoderm tai Compeed), tai ihan perinteistä ilmastointiteippiä. Tämän sidoksen idea on syylän ”muhittaminen” yhdessä syylähoitotuotteen kanssa.

Lääkärin tekemä jäädytyshoito (kryohoito), tai laserhoito CO2 laserilla, tähtää itseasiassa myös elimistön puolustusmekanismien herättelyyn. Jotta kryohoito olisi tehokas, se vaatisi toistoa 2-3 viikon välein yleensä useiden kuukausien ajan. Laseroinnissa taas jälkisärky ja -hoito saattaa olla pitkä ja hoidettu kohta herkästi tulehtuu, joten hiilidioksodilaser syylän hoitoon ei tulisi olla ensimmäinen tai toinenkaan hoitotapa.

Nykyään löytyy myös harvemmin tehtäviä hoitoja joita voi kokeilla. Esimerkiksi SyylEnd Pen käytetään vain kerran viikossa, joka parantaa hoitomyöntyvyyttä. Tämä toimii yleensä kuitenkin parhaiten tuoreisiin ja pieniin syyliin.

Jos kotona toteutettu paikallishoito ei toimi, voi lääkäri vastaanotolla määrätä esimerkiksi tehokkaampaa imikimodivoidetta. Tämäkään ei kuitenkaan aina toimi, mutta jos saadaan aikaiseksi reipas rupireaktio niin yleensä syylätkin samalla häviävät.

Syylät ovat ärsyttävä mutta hyvänlaatuinen riesa, jotka onneksi kuitenkin yleensä häviävät ajan myötä itsestäänkin, vaikka mitään hoitoa ei edes tekisikään.